Pitää ihan aloittaa kunnon HEIllä! Hei, niin kamalan kamalan pitkästä aikaa!
Blogia on ollut ihan ikävä! Sen verran kauan on viimekirjoituksesta ja vierinyt aikaa. Blogihiljaisuus on aina aika-ajoin ihan harmittanut, mutta toisaalta blogi on tehty elämästä ei elämä blogista, ja hyvä niin. Syksy on tosiaan ottanut otteisiinsa, ehkä pahemmin kuin koskaan aiemmin. Syksyillä on tapana, ainakin täällä meillä, täyttyä kaikenlaisesta. Samalla kun pyristelen vastaan syksyn tuomaa uutista vauhdilla tulevasta kylmästä talvesta yritän parhaani mukaan taistella ohikiitäviä tunteja lisää vuorokauteen. Nappaan niitä välin yöstä välin aamuyöstä ja silti ne jotenkin valuvat käsistä. Elämä on tosiaan tällä saraa aika kylläistä, mutta myös monin tavoin ihanaa ja juuri sellaista että haluaisin pysähtyä joka hetkeen viipymään.
Tässä kaiken keskellä ehdin usein huokaista toiveen remontin valmistumisesta, toivomalla se ei kuitenkaan taida tuosta ottaa valmistuakseen. Onneksi jotain pientä on ehditty edistääkin ja tärkeinpänä, on päästy hieman toipumaan ensimmäisen remonttivuoden uurastuksesta. Olen myös oppinut sietämään keskeneräisyyttä, sellaistahan elämä lopulta on. Vanhassa talossa on ihanasti pysähtynyttä tunnelmaa. Aikaa nähnyt talo on niin armeliaan rauhoittava. Tuntuu hyvältä elää ruuhkavuosia uinuvassa talovanhuksessa, se tuntuu jokseenkin tasapainottavalta.
- Ilonin Anna
0 kommenttia:
Lähetä kommentti