Täällä yritän rakastuuneen pöhnässä raapustaa jotain järkeävää tästä kuvissa komeilevasta syrjähypystäni, mutten oikein keksi mitään ihmeellistä kerrottavaa. Ihana, ihana, ihana se on!
Esikoisen uusin taito on pyörällä polkeminen ja sen tiimoilta ollaan pommitettu viimeisellä lomaviikolla lähialueen mitä erilaisempia paikkoja, bongattu kaupungin istutuksista kameran kuvat täyteen perennapenkki-ideoita ja nautittu kesäpäivien aikatauluttomuudesta koko perheen voimin. Viimeisin lenkki vei meidät keirrätyskeskukselle ja siellä lymyili odottamattomana tämä sorja keinutuoliyksilö, joka jätti heti ensi näkemältä lähtemättömän vaikutuksen. Moitteetomasta kunnostaan huolimatta se ei ollut lähimainkaan hinnalla pilattu ja niinpä menin ja kotiutin sen meidän täpötäyteen taloon.
Etsittävien listalta lötyy ruokapöytä, penkki, lipasto, korkea kaappi, matto, koukkuja, naulakoita, lamppuja... Sitä kuitenkin ostaa keinutuolin, jos sellainen suloisen täydellinen kävelee vastaan. Löydöt kun ei kysy aikaa ja paikkaa. Ilmestyvät vain jostain nurkan takaa, eivätkä ainakaan silloin kun niitä etsii.
Mies vähän nauroi ajatusta, mutta nyt rakastaa sitä itsekin! Onneksi, muuten olisi vaikeampaa elää remonttiarkea täyteen ahdetussa olohuoneessa, jossa huonekaluja on rivissä kaikilla seinustoilla yläkerran lisäneliöitä odotellessa, toisen kolhiessa varpaitaan keinutuolin jalaksiin. Rakastuneena näkee asiat toisin.
- Ilonin Anna
0 kommenttia:
Lähetä kommentti