Helmi - mennäänkö metsään?

Patikalle.

Eikö olisi ihanaa mennä metsään!? Vaellukselle, ihan pienellekin vain, vaikka vain päiväseltään. Heittää reppu selkään, ottaa eväät matkaan ja mennä lampsia eteenpäin. Mennä vakoilemaan kevättä. Polkuja, juurakoita, lumenrippeitä, puroja.. Istahtaa kiven nokkaan ja kaivaa eväsnyytit esille.
Katsella ympärilleen ja hengittää.

Keväällä melkeinpä parasta on ensireissu metsään. Mennään katsomaan onko metsästä jäät sulaneet, ei haittaa vaikka ei ihan olisi, voidaan auttaa kevättä ja hyppiä jäitä rikki. Rallatella taipaleen ohessa ja hengitellä ilmaa.

Tänään iski kova kaipuu poluille, se on se kevään tuoksu kun nämä halut sytyttää. Siivoilin kotona viikonloppua varten ja järjestelin keittiön purnukoita. Niitäkin tuppaa kerääntymään tuohon lieden nurkille oudon paljon. On vaan niin nättejä öljyjä, suoloja sun muita. Silmään sattui nuotiolla joskus muinoin näpertämäni lusikka ja törkkäsin sen suolaan. Sai hopealusikka väistyä tieltä. Siinä se muotoiltu puutikku muistuttelee metsästä ja sen vaatimattomasta täydellisyydestä. 

Mukavasti sain putelot järjestykseen kierrätyskeskuksen viimesyksyiseen euron aarteeseen. Ja eikun viikonlopunviettoon! Ehkä ensi viikonloppuna päästään sinne puidenlomaan, kaikensortin kiireet taitaa olla syynä kun ei sinne tunnu kerkeävän ja juuri siksi metsäreissulle eniten taitaa olla tarvetta.